Draama terapeuttisena menetelmänä

Psykodraama

Psykodraama on ryhmäterapian muoto, jonka taustateorian ja perusmenetelmät kehitti romanialaissyntyinen psykiatri Jacob Levy Moreno (1889 – 1974) 1900-luvun alkupuolella. Psykodraama on toiminnallinen terapiamenetelmä, jossa osallistujat käyttävät dramatisointia, roolien ottamista ja itseilmaisua tutkiakseen elämäänsä ja saadakseen siihen syvempää ymmärrystä.

Psykodraamassa on elementtejä teatterista. Sitä ohjataan tilassa, jossa voidaan liikkua ja johon voidaan tehdä näyttämö. Teatterin tapaan psykodraamassa käytetään rekvisiittaa, jota luodaan kaikesta saatavilla olevasta materiaalista. Ryhmä ja sen jäsenet toimivat sekä yleisönä, että osallistujina. Draaman taiteellinen puoli on myös terapeuttisesti parantava elementti.

Yksilön ihmissuhteissa muodostunutta psykologista kehityshistoriaa tutkitaan psykodraamassa ryhmän jäsenten avulla. Työskentelyssä paneudutaan yhden henkilön kysymyksiin kerrallaan. Näitä kysymyksiä voivat olla erityiset tapahtumat tai muistot, keskeneräiset asiat ihmissuhteissa, fantasiat, unet, sisäiset konfliktit, ristiriidat tai valmistautuminen tuleviin haasteellisiin tilanteisiin.

Psykodraamassa yksilön kysymysten tutkiminen nivoutuu aina ryhmäprosessiin. Päähenkilö tarkastelee elämänsä tapahtumia sekä sisäisiä psyykkisiä prosessejaan ryhmän kanssa näyttämöllä nykyhetkessä. Osallistuminen draaman tekemiseen tai sen katsominen yleisöstä käsin toimii terapeuttisena tekijänä – joskus jopa voimakkaammin kuin päähenkilölle itselleen. Konkreettisesti näytettävät ja uudelleen koettavat asiat tunteineen tulevat elävinä nykyhetkeen ilman rationaalista etäännyttämistä. Osallistujilla on siten mahdollisuus nähdä, miten heidän henkilökohtainen historiansa ja nykyhetken käyttäytymisensä vaikuttaa heidän elämäänsä, sen tulkintoihin ja koettuihin mahdollisuuksiin.

Psykodraamassa tavoitteena on itsetuntemuksen lisääntyminen, persoonallisuuden eheytyminen, oman elämän aikaisempaa parempi hallinta sekä ihmissuhde- ja ongelmanratkaisutaitojen lisääntyminen. Erityisiä tavoitteita psykodraamalle ovat luovuuden ja spontaanisuuden kehittäminen, sekä omien roolien monipuolistaminen. Keskeisinä vaikuttavina tekijöinä ovat toiminnan kautta tapahtuva työskentely, johon kuuluu ongelmien tutkiminen, läpi eläminen ja uudelleen jäsentäminen. Ryhmässä tapahtuva työskentely mahdollistaa jäsenten välisen kokemusten jakamisen, oppimisen ja tuen.

Psykodraamaa käytetään terapeuttisena menetelmänä esimerkiksi pitkissä psykodraamaterapiaryhmissä, kuntoutuskursseilla ja kasvuryhmissä. Menetelmää käytetään myös yksilöiden ja perheiden kanssa työskenneltäessä. Ryhmäpsykoterapia kehittyi psykodraaman pohjalta ja rinnalla.


Sosiodraama

Sosiodraama on ohjaajan johdolla tapahtuva luova ryhmäprosessi, jossa tutkitaan tiettyä aihetta, sosiaalista tilannetta tai ryhmää itseään. Roolit voivat olla joko ryhmän jäsenten itsensä valitsemia tai heille annettuja.

Sosiodraamassa ei yleensä ole erityistä päähenkilöä, vaan tapahtumia tutkitaan kaikkien osallistujien näkökulmasta. Käytännön menetelmät ovat pääosin samat kuin psykodraamassa. Sosiodraamatyöskentely sopii hyvin esimerkiksi yhteiskunnallisten ja eettisten kysymysten käsittelyyn, rooliharjoitteluun ja ryhmäongelmien käsittelyyn. Draamassa voi ilmetä voimakkaita, sisäisesti puhdistavia tunteita. Työskentely päätetään osallistujien tunteiden ja kokemusten yhteiseen jakamiseen.

Tavallisesti jälkikäteen tapahtuva prosessointi tarkoittaa sosiodraaman sisällöllistä työstämistä keskustelemalla ja analysoimalla. Sen tavoitteena on tutkitun asian entistä parempi oivaltaminen ja opitun integrointi osaksi omaa tietämystä ja persoonaa.


Tarinateatteri

Tarinateatteri on improvisaatioon perustuva teatterin muoto, jossa näyttelijät, muusikko ja ohjaaja luovat näyttämölle omia tai yleisön kertomia tunnetiloja, välähdyksiä elämästä tai kokonaisia tarinoita. Menetelmä korostaa jokaisen yksilöllisten elämänkokemusten ja tarinoiden arvoa ja ainutlaatuisuutta. Se voi auttaa eheytymistä, uusien näkökulmien löytämistä oman elämän kysymyksiin ja yleisinhimillisten yhteyksien rakentumista kerrottujen tarinoiden kautta. Tarinateatteriesitys rakentuu yleisön ja esiintyvän ryhmän väliselle vuorovaikutukselle.

Varsinaisten yleisöesitysten lisäksi tarinateatteri on myös elävä ja luova koulutusmenetelmä. Sitä voivat käyttää yhteisöt ja yritykset, koulut ja seurakunnat tilaisuuksissaan mm. erilaisiin teemoihin virittäytymisessä, ihmissuhteiden peilinä tai näkökulmien laajentajana.


Sosiometria

Sosiometria on Morenon kehittämä menetelmä ryhmän jäsenten välisten suhteiden tutkimiseen. Toiminnallisen sosiometrisen työskentelyn välineitä ovat mm. sosiaalinen atomi, kulttuuriatomi, sosiometrinen testi, sosiomatriisi, sosiogrammi ja erilaiset roolidiagrammit. Sosiometriaa käytettäessä ihmiset itse ja heidän yhteisönsä ovat sekä tutkimuksen kohteita että tutkijoita ja uudenlaisen sosiaalisen todellisuuden luojia.

Sosiometria on kaiken psykodraamatyöskentelyn pohjalla, mutta menetelmiä voidaan käyttää myös sellaisenaan eri yhteyksissä.